Tekijät

LUNO-hanke toteutetaan Oulun ammattikorkeakoulun informaatioteknologian osaston ja Oulun yliopiston INTERACT-tutkimusyksikön yhteishankkeena. Tämän yhteistyön kautta hankkeeseen saadaan monipuolista asiantuntijuutta liittyen ohjelmoinnin ja ohjelmistokehityksen pedagogiikkaan, ohjelmoinnin ja ohjelmistokehityksen opetukseen sekä ohjelmistoalaan liittyvään tutkimustyöhön. Hankkeen osapuolet toimivat opettajina tietojenkäsittelytieteen koulutusohjelmissa Oulun yliopistolla ja Oulun ammattikorkeakoulussa. Alta voit lukea lisää LUNO:n hankehenkilöistä.

Tuula Ijäs

Tuula Ijäs

Tuula Ijäs: “Toimin lehtorina Informaatioteknologian osastolla ja tähän pestiin päädyin tarttumalla aina haasteisiin, joita minulle elämän varrella on eteen sattunut. Olen opiskellut ensin IT-tradenomiksi ja päädyin sitten aloittamaan työt Oamkissa. Jatko-opintona valmistuin OY:n tietojenkäsittelytieteen laitokselta. Ohjelmointi on ollut osa opintojani, ja ymmärrys siitä on ollut suureksi avuksi työssäni. Erilaisten digitaalisten palveluiden suunnittelun ja kehittämisen kurssien vetäminen on osa työtehtäviäni, ja niissä opetan mm. asiakasymmärryksen hankkimista ja hyödyntämistä, pelisuunnittelua ja palvelumuotoilua. Monesta asiasta kiinnostuneena, uteliaana ja sosiaalisena henkilönä en ehkä ole ihan yleisen käsityksen mukaisen tietojenkäsittelyalan työntekijän perusilmentymä. Tätä yleistä käsitystähän me hankkeessa halutaankin romuttaa, sillä oikeastaan aika harva alalla toimivasta sitä on tai edes pystyy olemaan.”

Matti Viitala

Matti Viitala

Matti Viitala: “Opetan tietojenkäsittelyä Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoille. Tietokoneet tulivat lähemmin tutuiksi yläasteikäisenä, kun aloitin ohjelmointiharrastuksen väsäilemällä pelejä silloiselle kotikoneelle. Tuolloin elettiin aikoja, jolloin tietokoneen näytön virkaa toimitti koti-TV, ja ohjelmat tallennettiin C-kasetille. Nyt ympyrä on tietyllä tavalla sulkeutunut, koska erinäisten uravaiheiden jälkeen vedän opiskelijoillemme etenkin pelikehitykseen liittyviä kursseja. Pelien ohjelmointi on ehkä hauskin tapa aloittaa ohjelmointiharrastus, ja koodailun lisäksi pelituotanto pitää sisällään ääntä, kuvaa, kerrontaa ja yhdessä muiden kanssa tekemistä. Uskon, että ylipäänsäkin IT-ala ja ohjelmistotyö nähdään usein paljon todellisuutta teknisempänä ja yksinäisempänä puurtamisena. Toivottavasti LUNO-hanke voi valottaa alan luonnetta lukiolaisille ja murtaa nörttistereotypioita.”

Tonja Molin-Juustila

Tonja Molin-Juustila

Tonja Molin-Juustila: “Olen tietojenkäsittelytieteiden lehtorina Oulun yliopistossa ja minulla on yli 20 vuoden opetuskokemusta alalta. Tällä hetkellä vastaan mm. maisteriopintoihin sisältyvistä projekteista. Olen erityisen kiinnostunut uusien, älykkäiden ratkaisujen ideoinnista ja suunnittelusta yhdessä ihmisten kanssa, joilla ei vielä ole kaikkea sitä tietoa teknologian mahdollisuuksista, mitä minulla on. Mielikuvitukseni lentää uusien, mahdollistavien teknologioiden mukana. Minua kiehtoo siis kaikki uusi ja jännittävä, minkä jollain tavalla voisin kietoa meidän ihmisten jokapäiväiseen elämään. Miten älykäs teknologia auttaisi meitä esimerkiksi löytämään lähistöltä sellaisen kahvilan, jossa on vähiten jonoa juuri silloin, kun itse olen aikeissa mennä kahvilaan! Minusta olisi myös mukavaa päästä suunnittelemaan arjen elämyksiä, vaikkapa sinne kahvilaan, jossa älykäs teknologia olisi jollain tavalla mukana luomassa tunnelmaa ja osana sisustusta vaikkapa. Olen myös hyvä organisoimaan asioita ja siitä on ollut tällä alalla kovasti hyötyä. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on sekin kiinnostavaa ja miten sitä voisi kehittää tulevaisuudessa, sitten kun Snapchat, Instagram yms. ovat jo historiaa. Ihmisen kokemusmaailma kaikkine omituisuuksineen on äärimmäisen kiehtova!”

Fanny Vainionpää

Fanny Vainionpää

Fanny Vainionpää: “Olen töissä Oulun Yliopistolla ja toimin projektikoordinaattorina LUNO projektissa. Ensikosketuksen ohjelmointiin sain yläasteella, valitsin kurssin koska olin utelias ja halusin tietää miten koodaus toimii. Lukion jälkeen päädyin opiskelemaan Business IT -linjalle OAMK:iin missä tuli perehdyttyä useampiin IT-alan osa-alueisiin. Seuraavaksi tulin yliopistolle käymään kansainvälisen maisterin tutkinnon tietojenkäsittelyn puolella, jonka kautta päädyin nykyiseen työhöni. Omat mielenkiinnon kohteeni IT:n puolella ovat löytyneet luovista ja suunnitteluun liittyvistä aiheista, kuten grafiikka, käytettävyys ja viestintä. Olen käynyt kulttuuriin ja kieliin liittyviä valinnaisia kursseja, koska koen aiheet tärkeäksi; IT-alan kansainvälisessä ympäristössä on hyvä ymmärtää eri lähtökohdista tulevia ihmisiä.”

Marianne Kinnula

Marianne Kinnula

Marianne Kinnula: “Olen tietojärjestelmätieteiden professori Oulun yliopistossa ja opetan ohjelmistoliiketoiminnan kursseja. Olen aina tykännyt värkätä teknologian kanssa, ja minusta on kiehtovaa se, miten ihmisten erilaiset tarpeet, liiketoiminta, luovuus ja uuden teknologian suunnittelu kietoutuvat toisiinsa. Mitä paremmin ymmärtää ihmisiä, sitä kiinnostavampia ja hyödyllisempiä tuotteita osaa suunnitella. Liiketoiminnan näkökulmasta sekin tietysti on hyvä juttu, että tuotteista on joku silloin valmis myös jotain maksamaan. Tällä alalla on erityisen kivaa se, että pääsee käyttämään luovuutta ja psykologista silmää ja miettimään, miten maailmasta voisi tehdä vieläkin paremman teknologian avulla.”

Netta Iivari

Netta Iivari

Netta Iivari: “Olen tietojärjestelmätieteiden professori Oulun yliopistossa. En lukiosta hakeutunut suoraan alalle, vaan minulla on ensiksi suoritettuna kulttuuriantropologian maisterin tutkinto. Tälle alalle päädyin alan hyvän työtilanteen vuoksi. Työllistymiseni jälkeen olen kuitenkin suorittanut sekä maisterin että tohtorin tutkinnot tietojenkäsittelytieteistä. En alun perin ole ollut kovinkaan kiinnostunut teknologiasta, mutta alalle päädyttyäni huomasin, että alalla voikin tehdä todella kiinnostavia juttuja! Erityisesti käyttöliittymä- ja käytettävyysaiheiset kurssit olivat mielestäni kiinnostavia. Näiden aiheiden tiimoilta olenkin tehnyt opinnäytetyöni ja näihin aiheisiin liittyen opetan ja teen tutkimusta vielä nykyäänkin. Minua kiinnostaa kuinka suunnitella ihmisille entistä paremmin soveltuvia, inspiroivempia ja mukavakäyttöisempiä ratkaisuja ja kuinka kannustaa ns. tavallisia ihmisiä itsekin ottamaan osaa teknologiakehitykseen. Kulttuuriantropologian taustani on osoittautunut yllättävän hyödylliseksi alallamme: on tärkeää ymmärtää ihmisiä monipuolisesti sekä teknologian käyttäjinä että kehittäjinä. Alallamme tarvitaan kipeästi osaajia, jotka ymmärtävät ihmisiä, ei vain teknologiaa.”

Eero Leskinen

Eero Leskinen

Eero Leskinen: ”Opetan tietojenkäsittelyyn liittyviä taitoja Oulun ammattikorkeakoulussa. IT-alalta minua on aina eniten kiinnostaneet visuaaliset asiat. Siksipä videot ja erilaiset grafiikkaan liittyvät jutut ovat iso osa opettamistani opintojaksoista. Videoiden käyttö ja samalla merkitys on kasvanut todella nopeasti. Hienot ohjelmistot ja laitteistot videoiden kuvaamisessa ja editoinnissa mahdollistavat onnistuneet tuotokset!”

Anna Kivelä

Anna Kivelä

Anna Kivelä: ”Olen pian valmistuva maisteriopiskelija Oulun Yliopiston tietojenkäsittelytieteiltä. Päädyin tälle alalle aika monen mutkan kautta, mutta miltei heti opinnot aloitettuani tiesin, että nyt olen löytänyt sellaisten asioiden äärelle mitkä kiinnostavat minua ja joiden parissa haluan työskennellä tulevaisuudessa. Lukioaikoina tulevaisuuden suunnitelmani olivat vielä aika auki, mutta olin varma, etten haluaisi ainakaan yliopistoon ”koska se on liian teoreettista”. Opiskelin lukion jälkeen hetken liiketaloutta ammattikorkeakoulussa ja sitten kosmetologiksi ammattikoulussa. Noistakin kouluista sain paljon eväitä elämään, mutta ennen kaikkea löysin opiskeluinnon, halun tehdä jotain hyvää ja parantaa maailmaa, mutten edelleenkään tiennyt mikä ala olisi minulle hyvä. Alavaihtoehtoja selatessani törmäsin tietojenkäsittelytieteisiin ja hoksasin, että se oli juuri sitä mitä olin etsinyt: ihmisten parissa työskentelyä, visuaalisen luovuuden käyttöä, ongelmien ratkaisua, monia mahdollisuuksia parantaa maailmaa, monipuoliset ja melko varmat työllisyysmahdollisuudet ja lisäksi vielä kelpo palkka. Siinä näin oman saumani! Voisin olla se asiantuntija, joka ottaa selvää millaisia oikeat käyttäjät ovat, mitkä on heidän todelliset tarpeensa, ja siten voisin suunnitella ratkaisuja, jotka olisivat hyviä sekä käytettävyyden että liiketoiminnan näkökulmista. Innostuin myös teknisen tietämykseni kehittämisestä sillä pitäisihän minun pystyä ymmärtämään miten jokin tehdään, että voin suunnitella sen hyvin! Tietokoneella en ollut aikaisemmin tehnyt oikein muuta kuin kirjoittanut koulutehtäviä, pelaillut Simssiä ja lueskellut netistä blogeja, mutta olin aina tykännyt loogisesta ongelmanratkaisusta niin matikan tunneilla kuin vaikka sudokujen muodossa. Sudokut olivatkin tosi hyvä pohja koodauksen aloittamiseen, kursseillakin lähdettiin liikkeelle tosi perusteista ja harkoissa sai aina tarvittaessa apua ohjaajilta.”

Heidi Hartikainen

Heidi Hartikainen

Heidi Hartikainen: “Olen valmistunut IT-tradenomiksi, tietojärjestelmätieteiden maisteriksi ja lisensiaatiksi ja lopulta tohtoriksi tietojenkäsittelytieteiden alalta. Vuosien varrella olen ehtinyt työskentelemään mitä erilaisimmissa työtehtävissä esimerkiksi IT-tuessa, ohjelmistotestauksessa, vaatimusmäärittelyssä, ja ohjelmoinnissa. Viimeiset kymmenisen vuotta olen viihtynyt yliopistomaailmassa sekä opetuksessa että tutkimusprojekteissa, joiden aiheet ovat liittyneet organisaatioiden tietoturvallisuuteen, lasten nettiturvallisuuteen sekä viimeisimpänä siihen, miten peruskouluissa voitaisiin valtaistaa lapsia tietotekniikan käyttäjiksi ja kehittäjiksi digitaalisen pienvalmistuksen (esim. 2D/3D mallinnus, koodaus, pienelektroniikka) avulla. Vaikka taustallani on vaikka minkälaista IT-alaan liittyvää aihetta ja projektia, en ole hirveän tekninen tuuhistelija, vaan enemmänkin minua kiinnostaa ihminen tietotekniikan käyttäjänä. IT-ala on onneksi niin moninainen, että jokainen vipeltäjä varmasti löytää itselleen sen alueen, jossa viihtyy ja jossa voi olla mukana visioimassa ja toteuttamassa tulevaisuuden teknologiaa.”